yöllä

Heräsin pitkästä aikaa yöllä omiin ajatuksiin. Tai vauva se minut oikeastaan herätti, mutta ajatukset jättivät hereille. Tyttö on taas heräillyt niin monta kertaa öisin, että pelkään olisiko korvatulehdus tullut takaisin. Pitkästä flunssasta on juuri toivuttu. Raskausaikana valvoin lähes kaiket yöt ja olin kuoleman väsynyt. Nyt mieleen jäivät pyörimään kaikki tekemättömät asiat. Mietin miten kamalasti pihalla on hommaa, kun lumet sulavat. Ja miten kamala kuravelli siellä odottaa. Piha on täynnä lautakasoja, jotka todennäköisesti uppoavat saveen. Mihin ihmeessä niitä sitten laitetaan, kun pihalle pitäisi saada multaa. Ja mietin, että pihasta tulee varmaan uima-allas, kun tuo lumimassa tuosta sulaa. Ahdistaa. Ja sitten mietin sisällä vielä tekemättömiä hommia. Makuuhuoneessa on vielä maalaamista ja tapetointia. Kirjastohuoneeseen pitäisi rakentaa kaappi. Lauteet pitäisi tehdä ja sitä ennen vielä käsitellä pariin kertaan. Meille tulee musta sauna. Listoja pitäisi laittaa ja kaikenlaisia peitelistoja hankkia hankaliin paikkoihin. Vetimiä puuttuu vielä kaappien ovista ja keittiökoneista peitelevyt. Se taso on paikallaan, mutta astianpesukone ja allas vielä liittämättä. Tavararöykkiöitä pitäisi käydä läpi ja laittaa jonnekin. Sitten mietin, että jokohan tässä ehtisi käydä urheilemassa. Korttikin menee kohta umpeen ja saisikohan siihen lisäaikaa. Olisi puku, johon mahtua paremmin. Vaikka siitä kaventumisesta on varmaan tässä tilanteessa turha haaveilla ja sen varaan laskea. Pakko kai ottaa asia kerrallaan, vaikka välillä niihin asioihin meinaa hukkua. Ensimmäiseksi pitäisi varmaan yrittää nukkua.