Pari viikkoa sitten kävimme oikein urakalla läpi Tuusulan museotarjontaa. Tuusulan Rantatieltä löytyykin paljon vierailemisen arvoisia paikkoja. Kävin ensimmäistä kertaa Halosenniemessä ja olin todella vaikuttunut. Paikka on aivan upea ja talo mahtava ja moderni oman aikansa taloksi. Kannattaa ehdottomasti käydä! Toinen paikka, josta olin todella vaikuttunut oli Sibeliuksen koti Ainola, joka sijaitsee Järvenpään puolella. On hienoa vierailla Ainolassa, jonka viimeisin asukas on ollut Aino Sibelius ja talo on jäänyt todellakin siihen kuntoon, jossa se heidän asuessaan oli. Ainolan alueella on myös todella viehättävä kahvila, jossa on tarjolla luomuherkkuja. Luomujäätelöannosta voin ainakin suositella. Rantatien varrelta löytyy muitakin museoita, Aleksis Kiven pieni kuolinmökki kannattaa myös käydä katsomassa. Museokierroksen jälkeen kävimme ruokailemassa Ravintola Ateljeerin terassilla. Lähelläkin on paljon! Kolme ylintä kuvaa Halosenniemestä ja muut kuvat Ainolasta.

Nyt on 2-v synttärit juhlittu. Marimekon Karkuteillä-kangas toimii ihanasti pöytäliinana! Ensimmäistä kertaa kokeilin kakun kuorruttamista sokerikuorrutteella. Vähän kiire tuli tuon punaisen osan kanssa ja sen kyllä huomaa. Kuorrutus oli liian makeaa, palaan seuraavalla kerralla muihin keinoihin. Kiinnostaako muutama resepti?

A lot of photos of our daughter's 2-year birthday party. Marimekko's Karkuteillä-pattern works so nicely as a tablecloth!

Heinäkuun viimeistä viedään. Elokuu tuo jo syksyn tuoksun tullessaan, vaikka laskenkin sen vielä kesään. Meillä alkoi vasta loma, mutta silti pieni ahdistuksen tunne puristaa. Alkukesästä edessä oleva kesä tuntuu aina niin pitkältä, mutta silti se hujahtaa ohi yhtä nopeasti. Syksykin on kiva, mutta loppukesällä on haikeutta ilmassa. Kun kurkistaa kuihtuneiden kukkien maljakkona olleseen pulloon, voi nähdä kauneutta!

Muistan niin hyvin, miltä tuntui silittää tuota silkkistä vauvan poskea. Pehmeä se poski on vieläkin. Meidän pienempi on ikuisesti minun vauvani. Vaikka onkin jo tosi iso tyttö ja tänään kaksivuotias. Mahdottoman vikkelä ja taitava. Kiipeilee kuin apina ja toimii kuin pyörremyrsky. Tämän tytön kanssa sattuu ja tapahtuu. Osaa pomppia mahdottoman hienosti trampoliinilla, tekee monta peppupomppua peräjälkeen. Tykkää hoitaa vauvanukkeja, lukea kirjoja ja olla ulkona. Harjoitteli eilen "Paljon onneea vaan, kiitos!", heräsi siihen lauluun ja sanoi kiitos. Rakas.

I remember the feel of that silky baby cheek. It's still soft. Our smaller girl will always be my baby. Even though she's such a big girl already and turned today two. She's so fast and clever. She likes to take care of the baby dolls, read books and play outside. She practiced yesterday "Happy birthday to you, thank you!", woke up to that song and said thank you. My love.

Kun ihminen kerran on niin fiksu, niin en ymmärrä, miksei ole keksitty ihmisen ympärille kuplaa, jonka sisällä hän olisi turvassa. Kuplaa, jonka sisälle saa päästää sen, jonka itse haluaa. Ihminen ei saisi sekaantua toisen elämän kulkuun eikä omaisuuteen, eikä henkeen. En ymmärrä sitäkään, miksi niitä aseita pitää saada olla ihmisillä itsellään. Jos se kerran on harrastus, miksei niitä voida säilyttää siellä harrastuspaikalla lukkojen takana. Kyllähän niitä haluava aina saa, mutta eikö se voida tehdä edes vaikeammaksi. Ja minä en ymmärrä, miksi saadaan valmistaa pelejä, joissa tavoitteena on teloittaa mahdollisimman paljon ihmisiä. Tai elokuvia ja televisiosarjoja, joissa kierojen ihmisten mielikuvitusta ruokitaan. Luen juuri Vivi-Ann Sjögrenin Saharan Aamut ja Illat -kirjaa ja minusta tuntuu, että siellä keitaalla Saharan keskellä olisi parempi elää. Tai sitten jossakin maaseudun rauhassa. Tämmöistä tänään, kun on niin vaikea taas ymmärtää monia asioita.

Sad for Norway and all of us good people.

Meidän kesän lempihuone on tässä. Tämä on meidän lounge. Sisustuksen budjetti oli mahdollisimman pieni. Kesämökin aitasta löysimme laverin ja vihreän arkun. Pikkupöydän löysin kirpparilta. Laveri ja pikkupöytä raikastui huomattavasti, kun maalasin ne valkoiseksi. Arkun maalipinta on vähän huonokuntoinen, mutta saa nyt vielä jäädä. Räsymatto on tosi halpa löytö kirpparilta ja muovimatto on ostettu viime kesänä. Rottinkikeinun sain äidiltä nimpparilahjaksi, kiitos! Sopivan kokoinen paksu patja on Jyskistä, ompelin siihen tarranauhoilla suljettavan patjansuojan. Valkoisen suojan päälle laitoin vielä kirpparilta löytyneen täkin. Tyynyt on haalittu sisätiloista. Huonemaiseksi tämän tilan tekevät laskosverhot. Juuri oikeankokoiset ja tosi edulliset verhot löytyivät Jyskistä. Verhoilla huoneen saa mukavasti suojaan auringonpaahteelta. Huoneen edustalle laitoimme vielä vaijeriin Ikean kevyet verhot, jotka suljettuina pitävät suurimman osan ötököistä ulkopuolella. Kukat keräsin sateenraikkaina omalta pihalta.

This is our favourite room this summer. This is our lounge. The budget for decorating this room was very small. The bed and the green chest were found at our summer house. The little table and the rug are flee market finds. I painted the bed and table white. Pillows are old ones. The swing was a gift from my mother.

Kesähuone on valmis. Huomenna laitan lisää kuvia. Paljon kuvia!

Our summer lounge is finished! More pictures coming up tomorrow!

Ensimmäisiä oman pihan herneitä on maisteltu. Mansikoita on tullut aika vähän ja linnut kävivät nappaamassa niistäkin osan. Vadelmapensaasta on tullut yllättävän paljon vattuja. Tämän kesän herkku: luonnonjogurttia, hunajaa, saksanpähkinöitä ja tuoreita marjoja.

Ensimmäinen ruusuni kukki kauniisti. Luulen, että ensi keväänä istutan toisen. Valkoisen. Tämä on Parklandruusu Prairie Joy.

My first rose flowered beautifully. Next spring I'm going to plant another, white one. This is Rosa Prairie Joy.