-
Tässä jo jokin aika sitten olen saanut kaksi ihanaa tunnustusta. Beautiful Blogger Award Nakulta ja toinen tunnustus Aniliinilta. Tuossa ensimmäisessä olisi tarkoitus kertoa seitsemän asiaa itsestä ja tuossa toisessa kolme asiaa, joita rakastaa sekä esittää kuva, josta pitää. Kiitos Aniliini ja Naku! Olen tylsä enkä pistä näitä nyt kenellekään eteenpäin. Asioita olisi tullut mieleen enemmänkin. Rakkain kuvani on heinäkuulta, kun menimme mieheni kanssa vihdoin naimisiin, enkä sitä halua tähän laittaa, joten tuossa nyt on sekalainen kasa muita kuvia. Ja siinähän tuli jo yksi ylimääräinen asia lisää :)Seitsemän asiaa1. Olen teenjuojaJoin 15-vuotiaana maitokahvia, mutta jouduin lopettamaan kahvin juonnin vatsani takia. Sen jälkeen en ole kahvia juonut enkä aio aloittaakaan. Tykkään kahvin tuoksusta ja mausta vaikka leivonnaisissa. Tykkään haudutetusta irtoteestä ja lempiteeni on Lady Grey. En pidä vihreästä teestä.2. Olen tunneihminenTeen päätöksiä tunteella. Työhuoneen uusi vanha kaappi valittiin, koska se tuntui oikealta juuri meille ja siihen paikkaan. Ja se on. Pahoitan mieleni herkästi, vaikka yleensä siihen ei olisi edes syytä.3. Olen keräilijäsieluKauniit kankaat, tekstiilit, astiat, kortit, muistikirjat, sisustuslehdet. Rakastan kirpputoreja. Pahinta on, että en pysty luopumaan esim. lapsuuden tavaroista, vaikka ne eivät olisi enää edes mieluisia tai käytössä. Kunhan minulla on aikaa, aion käydä varastoituja tavaroita läpi ja viedä suuren osan kirpputorille. Tavaramäärä on alkanut ahdistaa minua.4. Vuoden päästä aion tehdä elämänmuutoksen. Siihen asti olen kotiäiti ja sen jälkeen jotain aivan muuta. Ei tästä sen enempää :)5. En ole täydellinen kotiäitiInhoan ruoanlaittamista ja kaaosta. Tykkään kovasti leipomisesta, mutta ruokien keksiminen teettää suurta tuskaa. Valmiiksi tehdyt ruokalistat helpottavat jonkin verran. Ruoan valmistaminen ei sinänsä ole kamalaa, jos saan tehdä sitä rauhassa ja yleensä en saa. Haluaisin, että kotona olisi siistiä, mutta lapset saavat sen hetkessä kaaokseen. Minä ja mieheni jätämme myös tavaroita levälleen, mutta tästä syytän sitä, että kaikki tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa. Inhoan sitä, että mitään ei koskaan löydy mistään. Minusta kotiäidillä pitäisi ehdottomasti olla enemmän aikaa olla lasten kanssa kuin kokata ja siivota. Minulla on myös aivan liian lyhyt pinna täydelliselle äidille.6. Haluan kierrättää ja lajitella hyvinMeillä on pihalla kolme roskista: biojäte, energiajäte ja sekajäte. Kaatopaikalle ei jää juurikaan mitään muuta kuin vaippajätettä, jota sitäkin yritetään kestovaipoilla vähentää. Lasi, metalli, pullot, tölkit, kartongit ja paperi kierrätetään. Valitettavasti kaikissa muissa meidän kadun taloissa on ainoastaan yksi roskis. Herätys!7. Olen 29-vuotiasTunnen itseni edelleen pikkutytöksi ja välillä puistossa muiden äitien joukossa koen itseni aivan lapseksi. Muut vaikuttavat niin aikuisilta. Siitä lähtien, kun täytin 29 vuotta, olen potenut kolmenkympinkriisiä. Tämä ei liity mitenkään siihen, ettenkö olisi tehnyt tai saanut paljon elämältäni tähän mennessä, vaan yksinkertaisesti ajan kulumiseen. En myöskään koe, että elämäni yli kolmekymppisenä olisi yhtään huonompaa. Aika juoksee eteenpäin, enkä tahdo pysyä mukana.Kolme rakastamaani asiaa (jätin tästä nyt pois itsestäänselvästi rakkaimman asian eli perheeni)1. InspiraatioRakastan käsitöitä, askartelua ja piirtelyä. Olen taiteellinen luonne, mutta en koe olevani kovinkaan lahjakas. Inspiraation iskiessä saatan kuitenkin saada jotakin kivaa aikaan.2. SisustuslehdetRakastan lehtiä ja etenkin sisustuslehtiä. Tykkään lukea myös naistenlehtiä, mutta niitä en yleensä osta enkä tilaa. Minun pitäisi ehdottomasti heittää suuri määrä vanhoja lehtiä keräykseen, mutta en malta luopua niistä.3. KotiOlen kotihiiri. Tykkään olla kotona ja tykkään meidän kodista. -
Harmaa ilma ja harmaa mieli. Pienempi heräsi viime yönä juuri, kun olin käymässä nukkumaan klo 00:00 ja nukahti uudestaan vasta 04:00. Aamulla tuli kiire hammaslääkäriin. Kummastelin laskua, kunnallisessa hammashoitolassa pelkästä tarkastuskäynnistä 48 euroa. Hammaslääkäri sanoi, että tervetuloa uudestaan kolmen vuoden kuluttua. Fluoritahna tuntui taas inhottavalle ja maistui pahalle. Päiväuniaikana piti levätä, mutta en ehtinyt. Enkä ehdi nytkään tässä enempää.
Grey and rainy day. Visited the dentist and slept too little last night. -
Tämä on ollut kiireinen viikko ja kiireet vaan jatkuvat. Tyttöjen serkkutyttö oli meillä tämän viikon hoidossa. Tänään tytöt maalasivat sormiväreillä ja tanssivat tämän levyn tahdissa. Yksivuotias + sormivärit = katastrofi. Leivoin tänään juustomuffineja, suklaakakun ja omenapiirakan illan maalausapuvieraille. Tämän syksyn säät eivät todellakaan helli talonmaalaajia. Huomenna jatkuu talonmaalaus ja illalla juhlitaan ystävien häitä. Ensi viikolla ollaankin sitten tyttöjen kanssa keskenään.
Rentouttavaa viikonloppua!
It's been a busy week and next week doesn't look easier. Girls' cousin was with us this week. Today the girls painted with fingerpaints ja danced. 1-year-old with fingerpaints = disaster. I baked some cheesemuffins, chocolatecake and applepie today for our friends who came to help with the housepainting. This autumn is too rainy for housepainters. Tomorrow more painting and a wedding to attend. Next week it's just me and the girls.
Have a nice weekend! -
Kuva siitä mistä perjantaina kirjoitin. Maanantaisin jääkaappi on tyhjä ja lounas pitää nyhjäistä tyhjästä. Kotikaupungista saa maailman parhaat leivät. Nämä leivät eivät olleet aivan kotikaupungista, mutta samasta läänistä kuitenkin. Onneksi kerho tarjoili lounaan esikoiselle ja purkki kuopukselle. Haluaisin maalata ruokapöydän valkoiseksi, projektijonon hännille vaan.On Friday I wrote about my 1-year-old daughter who keeps me really busy with the mess she makes. This is a picture of it. On Monday after a weekend away home the fridge is really empty and you have to be quite creative to make lunch. Luckily the older daughter was fed elsewhere and younger one was fed by the babyfoodindustry :) I would like to paint our dining table white, but the to-do list is really long. -
Olimme viikonloppuna kotikaupungissani tyttöjen kanssa. Esikoinen ajeli vanhalla joposella, jolla minäkin olen aikoinani ajellut. Haluan tuollaisen "I love tea" -tarran! -
Huonojen päivien putki alkoi eilen iltapäivällä. Vielä puolenpäivän aikaan ajattelin, että tämä on ollut hyvä päivä. Ja miten sen tietää, että siitä yhdestä huonosta iltapäivästä seuraa huonojen päivien putki. Päivät ovat kaikki samanlaisia, mutta huonoja niistä tulee silloin, kun oma jaksaminen loppuu. Kun ei enää jaksa taistella syömisen kanssa. Kun ensimmäisen lusikallisen kanssa jo menee naama ruttuun ja pää alkaa heilua. Miten jokaisen ruokailun jälkeen saa kontata pöydän alla siivoamassa lautasellisen ruokaa. Miten vaikeaa on keksiä kaksi ruokaa päivässä, valmistaa ne ja siivota sotkut. Ja sitten ne kolme ateriaa näiden lisäksi. Miten muutamassa minuutissa keittiön laatikoista astiat ja ruoat, pahvinkeräyskassin sisältö ja eteisen kengät on levitelty ympäri kotia. Miten kodinhoitohuoneeseen, vessaan, työhuoneeseen, omaan tai isosiskon huoneeseen pitää livahtaa nopeasti oven raosta tai sama pyörremyrsky pyyhkäisee nekin. Miten kesävaatteet ja -kengät ovat laittamatta varastoon ja miten kaapissa roikkuu vieläkin joitakin talvivaatteita pesua odottamassa. Miten paljon riittää pyykkiä ja imuroimista. Miten talonmaalaus on kesken ja edistyminen hidasta, mutta kiireellistä. Miten paljon on edessä yksinäisen vanhemmuuden päiviä. Miten rankkaa on välillä olla äiti. Ja miten rankkaa siitä tulee vasta silloin, kun se oma jaksaminen on lopussa.
Myöhemmin ehkä harmittaa, että kirjoitin näin, koska helpompaa olisi vain kirjoittaa kivoista asioista. -
Kesällä löysin eräältä kirpparilta vanhoja painokirjaimia ja aloin muodostella niistä sanoja. Niistä syntyi kuin itsestään tämä lause ja päätin tehdä niistä taulun. Koska kirjaimet ovat peilikuvia, piti nice-sanan kohdalla käyttää vähän luovuutta :) Tuo pikku-aakin on oikeasti g. Mutta tykkään siitä kovasti. -
+ käytiin tyttöjen kanssa messuilla.
- lippujonossa eräs hapan mummo pahoitti mieleni sanomalla kovaan ääneen, että "pitääkö lapset tuoda tänne kärsimään ja mikseivät voi olla kotona hoitajan kanssa. ei niillä ole edes lapasia". Sanoin tietysti siihen jotain vastaan, mutta hitsi, että ärsyttää, kun tällaisissa tilanteissa ei osaa sanoa oikeita sanoja, vaan ne tulevat jälkeenpäin. Käyn läpi tätä keskustelua varmaan koko loppupäivän.
+ tytär kirjoitti ihan itse isille lähtevään korttiin: moi isi, ollaan messuilla. Ymmärrettävästi, vaikka ihan kaikki kirjaimet eivät olleetkaan paikoillaan.
+ tapasin upean Helenan, hän vaikutti tosi energiseltä ja mahtavalta tyypiltä. Hänen tyttärensä oli myöhemmin pomppulinnassa samaan aikaan minun tyttöni kanssa :)
+ rattaissa nukkuvan tyttäreni pienet jalat näyttivät söpöiltä
- tyttäreni olisi halunnut ostaa kivoja kortteja seinälleen, mutta emme löytäneet niitä.
+ Marimekko ja Finlayson tarjosivat kortteja. Finlaysonin kortit ovat pötkössä ja repäistessä niihin tulee ruma reuna.
- Marimekon uutta kannua ei saakaan keltaisena. Tykkäsin mallista, mutten väreistä.
+ ihastuin Eeva Lithoviuksen suunnittelmaan paperivalaisimeen, jonka ohjeet löytyvät täältä. Haluaisin kokeilla valaisimen tekoa.
+ autolle kävellessä eräs nainen kehui tyttären takkia.
- perjantaina ruuhka alkaa jo kolmelta. kotimatka kesti 15min pidempään kuin mennessä.
+ tänään alkaa viikonloppu.
olipas takkuista tekstiä, mutta tulipahan jotain kirjoitettua.
Subscribe to:
Posts (Atom)